Palokunnan perustaminen

Joukko palonsuojelusta kiinnostuneita laajasalolaisia ja herttoniemeläisiä kokoontui 25. päivänä toukokuuta 1913 perustamaan vapaapalokuntaa tilanomistajan Axel Lindbergin aloitteesta. Palokunnan nimeksi tuli Degerö-Hertonäs FBK. Pöytäkirjan sanonnan mukaan tarkoituksena oli suojella kotiseutua palovaaralta. Toiminta-alueena oli pääosiltaan Laajasalo, Herttoniemi ja Kulosaari. Alue oli suurelta osin vehmaista maaseutua, kaukana Helsingin maalaiskunnan,  (johon alue silloin kuului) keskustasta. Mitään apua tulipalon sattuessa ei ollut kiireellä saatavilla, joten oma apu oli paras apu. Kiinnostus uutta palokuntaa kohtaan oli suuri.  Ensimmäisen jäsenluettelon mukaan palokuntaan liittyi 70 miestä.

Toiminta saadaan käyntiin
Ensimmäinen paloruisku ostettiin palokunnalle jo perustamisvuonna. Järjestyssääntöjen mukaan henkilölle, joka ensimmäisenä toi täyden vesitynnyrin palopaikalle, maksettiin 5 mk. Harjoituksia pidettiin säännöllisesti ja kuri oli kova. Järjestyssääntöjen mukaan palokuntalainen, joka ilman pätevää syytä oli kolmasti peräkkäin poissa harjoituksista taikka tulipalosta, voitiin erottaa palokunnasta.

Alussa vaikeuksia
Taloudellinen asema oli heikko, koska kunnallinen avustus oli tuntematon käsite. Varoja saatiin järjestämällä juhlia, arpajaisia sekä keräyksiä. Yksittäisiltä henkilöiltä saatiin lahjoituksia. Ensimmäisen maailmansodan aikana vapaaehtoinen palokun-
tatyö oli melkein kokonaan lamassa, johtuen mm. silloisten viranomaisten kielteisestä asenteesta. Kesti vuoteen 1923 ennen kuin toiminta pääsi jatkumaan (lue suomen historiasta miksi näin kävi).

Palokunta jakautuu
Ensimmäinen varikko sijaitsi Herttoniemen sillan pohjoispuolella. Kun suurin osa palokuntalaisista asui Laajasalossa (=Degerö), päätettiin siirtää varikko Laajasalon puolelle nykyisen Kuvernöörintien ja Humalniementien risteykseen. Vuonna 1927 päätettiin jakaa palokalusteet ja kassavarat herttoniemeläisten ja laajasalolaisten kesken. Palokuntamme nimeksi rekisteröitiin Degerö Frivilliga Brandkör rf. Herttoniemeen ei kuitenkaan koskaan perustettu palokuntaa.

Toiminta tehostuu
Palokuntamme kalustoa ja varustusta parannettiin sitä mukaan kun raha-asiat sen sallivat. Vuonna 1930 ostettiin ensimmäinen moottoriruisku "ESA 4". Hankinta rahoitettiin omien varojen lisäksi hankitulla suurehkolla pankkilainalla. Ruiskua kuljetettiin hevosrattailla taikka reellä. Kesti vuoteen 1935 ennen kuin palokunta yhteistyössä vakuutusyhtiön kanssa onnistui ostamaan vuoden 1929 mallia olevan Ford-merkkisen auton, jonka kätevät palokuntalaiset muuttivat tehokkaaksi paloautoksi, johon myös moottoriruisku ja muu sammutuskalusto saatiin sijoitetuksi. Myös hälytysjärjestelmää parannettiin. Vuonna 1937 vuokrattiin Helsingin Puhelinyhdistykseltä ns. VPK komentopuhelinjärjestelmä (joka purettiin vasta 90-luvun alussa), jonka avulla kaikille puhelimen omaaville palokuntalaisilla saatiin hälytys yhdellä kertaa.

Sota-ajan toiminta
Sotavuosina palokuntamme toimi sammutus- ja vartiontitehtävissä niiden miesten voimin, jotka eivät olleet sotapalveluksessa.

 "Jälleenrakentamisen aika"
Heti sodan jälkeen alkoi vilkas rakentamisen kausi, niin myös palokunnassamme. Vuonna 1946 valmistui palokunnan ja neljän muun paikallisen yhdistyksen yhteisesti rakentama seurojen talo, johon palokunta sai ajanmukaiset varikkotilat kahta autoa ja muuta kalustoa varten. Talkootyöllä oli huomattava osuus talon rakentamisessa. Viiden omistajaseuran jäseniä ja muita paikkakuntalaisia osallistui talkootöihin.

Alueliitto
Vuonna 1946 Laajasalo liitettiin Helsingin kaupunkiin. Tämä merkitsi myös sitä, että Degerö FBK ja muut liitosalueen vapaapalokunnat solmivat sopimuksen Helsingin kaupungin kanssa ja alkoivat saamaan pientä vuosiavustusta. Suhteellisen pieni, mutta jatkuva tulo oli tervetullutta talouden kohentamiseksi.

Seurojentalon omistusoikeus muuttuu
VPK osti muilta omistajayhdistyksiltä Laajasalon seurojentaloon oikeuttavat osakkeet vuonna 1983. Laajasalon ruotsalaisen metsästysseuran jäsenet liittyivät samaan aikaan palokuntaan ja lahjoittivat palokunnalle omistamansa osakkeet. Näin koko talon omistusoikeus siirtyi palokunnalle. Toimestamme on suoritettu talon vesi- ja viemäriverkostoon sekä kaukolämpöverkostoon liittäminen. Talo on kunnostettu perusteellisesti 90-luvun alussa.

Palokunnan päällikköinä ovat toimineet:

G. Rosenlund 1913 - 1922
Paavo Louhe 1923 - 1925
Bruno Eklund 1926 - 1946
Ruben Karlsson 1946 - 1947
Lars Lindberg 1948 - 1952
Hans Hedström 1953 - 1956
Julius Skutnabb 1957 - 1959
Erik Blomfelt 1960 - 1975
Sulho Naumanen 1976 - 1991
Simo Kojo 1992 - 1996
Aki Koivunen 1997 -

Axel Lindberg 1913-1926
Ernst Montell 1927-1930
Fredrik Sjöblom 1931 - 1935
Lars Lindberg 1035 - 1972
Erik Blomfelt 1972 - 1991
Sulho Naumanen 1992 - 1995
Seppo Naumanen 1996 -
Mika Paavilainen -